klikkaa klikkaa

Marjaniemen ryhmäpuutarha

Marjaniemen ryhmäpuutarha

Historia

Taustaa ja historiaa

Siirtolapuutarha-idea on keskieurooppalaista perua 1800 - luvun jälkipuoliskolta. Teollistuminen toi suuriin ja voimakkaasti kasvaviin kaupunkeihin tilatonta ja alempien yhteiskuntaluokkien väkeä ympäröivältä maaseudulta. Syntyi idea tarjota heille tehdastyön vastineeksi vapaa-ajalla virkistävää puuhaa maapalstalla, tekemistä, jota he osasivat jokainen entisen kokemuksen perusteella tehdä. Samalla mielekkään vapaa-ajan vieton kylkiäisinä uskottiin heidän pysyvän poissa kapakoista "viinaa läträämästä" ja irti muistakin huonoista harrastuksista. Viljelypuuhan tärkeänä sivutuotteena saatiin myös täydennystä omaan, muuten niukkaan ruokavalioon periaatteella potut ja muut kasvikset omasta maasta.

Suomeen siirtolapuutarha-aate tuli vajaa 100 vuotta sitten. Porvoossa perustettiin ensimmäinen siirtolapuutarha 1912, mutta sitä ei ehditty koskaan rakentamaan, vaan hanke raukesi ensimmäisien maailmansodan aikaisiin melskeisiin. Tampereelle päästiin jo rakentamaankin v. 1916. Helsinki sai ensimmäisen siirtolapuutarhan - Brunakär Koloniträgård´n v. 1918. Tämä on edelleenkin noin 50 siirtolapuutarhan maassa ainoa ruotsinkielinen alue.

Marjaniemen syntysanat lausuttiin jatkosodan aikana ja rintamalta lomilla olevat stadilaissoturit allekirjoittivat ensimmäiset vuokrasopimukset jo vuonna 1943, vaikka 20 - vuotinen vuokra-aika ja rakentaminen alkoikin vasta 1946 alusta. Siitä asti Marjista on rakennettu, viljelty, varjeltu, taisteltu sen puolesta ja oltu ylpeitä sen olemassaolosta sekä viihdytty ja puuhattu monia asioita kaikenlaisten naapurusten kesken ja kanssa, olivatpa he duunareita, maistereita, pääjohtajia, ministereitä, pippejä tai pappeja ja jopa presidenttejäkin.

Herkkupaloja Marjiksen vuosikymmenistä

(Lähde: Marjis 50 - Marjalan maininnat 2/1996, Yhdistyksen 50 - vuotishistoriikki)

40 - luku

50 - luku

60 - luku

70 - luku

80 - luku

90 - luku

00 - luku

Miten siirtolapuutarha-alue toimii Stadissa nykyisin

Helsinkiläiset siirtolapuutarhat (paitsi Klaukkalanpuisto) ovat olleet vuodesta 1997 alkaen ns. itsehallinnossa, jossa kunkin alueen yhdistys on vuokrannut koko oman puutarhansa alueen kaupungilta ja hoitaa sekä aluetta (yhteiset nurmikot, vesihuolto, jätehuolto, sähköverkosto, ...) että palstojen edelleen vuokraamista yksittäisille palstan hoitajille. Kaupungin osuus on lähinnä vuokraisännän valvontaoikeutta ja tiettyjen suurempien tehtävien vastaamisesta (sisäiset tiet, sillat, kuusiaidat, puusto ym). Tämä malli merkitsee kunkin yhdistyksen hallitukselle/johtokunnalle sekä muille vastuunkantajille varsin suurta työmäärää

Marjiksen malli

Marjaniemen ryhmäpuutarha ry:n sääntöjen (uudistettu v.1997) mukaan yhdistyksellä on vuosittain kaksi yleistä jäsenkokousta, jotka ovat vuosikokous ennen maaliskuun loppua ja syyskokous elo - syyskuussa. Vuosikokous on ns. tilipäätös- ja valintakokous ja syyskokous on enemmänkin valmisteleva ja linjoja luova kokoontuminen. Ilahduttavaa Marjiksen toiminnassa on jo pitkään ollut suuri jäsenaktiivisuus, eli vuosikokouksessa on lähes aina yli 200 jäsentä ja syyskokouksessakin noin 120-150 henkilöä.

Vuosikokous valitsee hallitukseen puheenjohtajan joka vuosi ja kymmenen jäsentä, joista puolet on vuosittain erovuorossa. Lisäksi on kaksi vuosittain valittavaa varajäsentä. Hallitus valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan ja kutsuu sihteerin, taloudenhoitajan, isännän ja emännän (jotka useimmiten ovat myös hallituksen jäseniä). Hallitus vastaa yhdistyksen käytännön toiminnasta mm valitsemalla tarvittavat toimikunnat ja nimeämällä niiden vastuuhenkilöt. Tällaisella työnjaolla hoidetaan esim saunaa, kerhotaloa (sekä kioskia että ohjelmatoimintaa), sähköverkostoa, huoltoa, talkoita jne. Kaikki tehtävät on pystytty hoitamaan ilman maksettuja palkkoja ja palkkioita. Osa vastuuhenkilöistä saa hallituksen - budjetin puitteissa - määräämiä kulukorvauksia.

Alueen rakennuksia sekä siisteyttä ja yleistä ilmettä hoidetaan ja kohennetaan myös jokaisen mökkiläisen suorittamilla talkoilla, jotka on määritelty kahden tunnin velvollisuudeksi vuosittain. Talkoilla maalataan seiniä, korjataan talven vaurioita, haravoidaan nurmikoita, hoidetaan istutuksia, pidetään yllä liikuntatiloja, kerhotaloa ja saunaa sekä muita rakennuksia, tehdään toimistotöitä, ollaan juhlien huoltotöissä jne.

Siirtolapuutarha on luonnollisella tavalla tiivis yhteisö. Mökkien eli naapureiden läheisyys, talkootyöt, yhteiset juhlat, harrastukset, kerhot ja tapahtumat luovat luontevan mallin aidosta "pikkukylästä", jossa eletään yhdessä, mutta jossa myös saa olla yksin, jos haluaa. Ihan umpierakko ei kyllä viihdy siirtolapuutarhassa, joten minimivaatimus sosiaalisuudesta on, että huomaa tervehtiä naapuriaan ja kujilla vastaantulijoita. Samoin kannattaa vähän ajatella, miten omat esim. äänekkäät tai hajuja / tuoksuja tuottavat harrastukset ja työt sopivat naapureiden aikatauluihin, viihtymiseen ja yleiseen hyvinvointiin.

Entä eteenpäin

Tänään (2004) tunnemme elävämme kaupunkilaisen kesäparatiisissa hoitaessamme mökkiämme, palstaamme ja toimiessamme yhdessä sekä epävirallisissa naapuruussuhteissa että yhdistyksen ja koko alueen puuhissa. Haluamme korostaa luontevaa ja vastuullista suhdetta ympäristöön sen säilymiseen, kukoistamiseen ja hyvinvointiin. Valitsemme nykyaikaiset ratkaisut, mutta toteutamme samalla myös perinteistä vuorovaikutusta luonnon ja ihmisen kesken, jossa ihminen ei "herrana hallitse", mutta saa nähdä ja kokea käsiensä työn tulokset ja hyvän mielen tuoman palkan uurastamastaan ajasta ja rentoutuksesta hyvän harrastuksen parissa. Emme siis ole kovinkaan kaukana alkuperäisestä siirtolapuutarhaideasta, vaan olemme hyvä jatkumo sukupolvien saatossa. Toivon ja uskon, että tämä jatkumo toimii myös tulevien, entistä vastuullisempien sukupolvien toiminnassa. Voisi sanoa, että meillä Marjiksen siirtolapuutarhureilla on takanamme työn ja touhun, taistelun ja tulosten, väsymyksen ja levon vuosikymmenet ja edessämme entistä mukavampi ja helpompi tulevaisuus, joka tosin sisältää myös samoja vaivoja ja iloja kuin aikaisemminkin.

Sisältörikasta, tasapainoista ja antoisaa siirtolapuutarhaelämää jokaiselle

Uuden kevään ja kesän kutinassa, huhtikuussa vuonna 2004

Yrjö "Ykä" Tolvanen puheenjohtaja

alkuun

Sivua päivitetty 3.1.2010