VUOHENKELLO

Campanulaceae

 

Vuohenkello, knölklocka – Campanula rapunculoides Kellokasvit – Campanulaceae Monivuotinen ruoho; 30-90 cm; juurakko suikertava, haarova, mukulallinen; varsi liereä; lehdet kapeanherttamaisia – puikeita; kukinto toispuolinen terttu; kukat nuokkuvia, kellomaisia, 20-30 mm pitkiä, sinisiä. Kukinta VII-VIII. Lienee alkuperäinen kivikkoisissa metsänreunoissa Kaakkois-Euroopassa ja Vähä-Aasiassa.  Viljelty Euroopassa koriste- ja ravintokasvina, josta käytettiin lehtiä ja etenkin juurimukuloita. Ruotsi-Suomeen se tuotiin 1700-luvulla juuri ravintokasviksi. Samannäköisiä kasveja: ukonkello (Campanula latifolia), jonka verhiön liuskat ovat siirottavia, eivät taakäänteisiä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – varjoinen, kuivahko – tuore, keskiravinteinen - runsasravinteinen; usein hankalasti torjuttava rikkakasvi, joka leviää sekä juurakosta että siemenistä.