PIPARJUURI

Brassicaceae

 

Piparjuuri, pepparrot – Armoracia rusticana Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae Monivuotinen, paksujuurinen, kalju ruoho; 50-150 cm; aluslehdet ruodillisia, isoja, puikeita, hammaslaitaisia, varsilehdet ruodittomia, pariliuskaisia – ehyitä; kukinto pitkä terttu; kukat valkoisia, tuoksuvia. Kukinta VI-VII. Kotoisin Lounais-Venäjän jokien tulvarannoilta, jossa sen juuripuristetta on ikimuistoisista ajoista käytetty rohdoksena. Lännempänä Euroopassa ryhdyttiin viljelemään 1100-luvulla rohdokseksi, Suomessa tunnettiin Turun seudulla jo keskiajalla. Lönnrot 1860: ”Juuri kaavittuna tuttu ruokaryyti tuoreen lihan ja kalan kanssa. Käytetään myös juomassa, viinissä tahi maidossa liotettuna lääkkeeksi jäsenkolotusta, ruusua, vesitautia, kerpukkia, rinnan-ahdistusta ja kivitautia vasten, joko yksinään taikka sekaisin katajamarja-siirapin tahi männynkerkkäkeitteen kanssa. Ulkonaisesti ienlihalla pidettynä lievittää se hammastautia. saattaa myös monessa muussaki sisänäisessä kivussa, vatsan väänteissä j.n.e. lievitystä, jos sitä iholle asetetaan.” Mausteeksi käytetään raastettua juurta, mutta myös nuoret lehdet sopivat siihen. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore, runsasravinteinen, syvämultainen, hieman hapan (ei kalkittu).