KELTAKURJENMIEKKA

Iridaceae

 

Keltakurjenmiekka, svärdslilja - Iris pseudacorus Kurjenmiekkakasvit - Iridaceae Monivuotinen, paksujuurakkoinen ruoho; 60-120 cm; lehdet 50-90 cm, 2-4 cm leveitä; kukat yksittäin - kolmittain, 7-10 cm leveitä, keltaisia. Kukinta VI-VII. – MYRKYLLINEN; tuore kasvi voi ärsyttää ihoa ja limakalvoja sekä aiheuttaa syötynä pahoinvointia, jopa sydämen rytmihäiriöitä.. Alkuperäinen koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta sekä Kaukasiassa, Etu-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa; Suomessa yleinen maan eteläpuoliskossa, keskiosissa vähäisempi ja puuttuu Lapista. Kasvaa järvien lieju- ja mutaliejurannoilla sekä vetisissä ja märissä tervaleppäkorvissa. Suosittu koristekasvi, usein siirretty luonnosta pihapiiriin. Vanha rohdoskasvi, josta Lönnrot (1860) kirjoittaa: ”Juuri tuoreena karvas, tympeä ja ulostava vähemminki nautittuna …. Kuivana kadottaa enimmän voimansa, ja muuttuu hajahtavaksi. Hyödyttävä vilustus-yskässä, vesitaudisssa.  -  Juuresta keittämällä vihtrillin seassa saadaan kirjoitusmustetta, kukista viin-etikan kanssa keltaväriä, joka kumilla sekoitettuna kelpaa riittaustöihin.”  Kasvatuspaikka: aurinkoinen - puolivarjoinen, märkä - tuore, runsasravinteinen.