ISOHIRVENJUURI

Asteraceae

 

Isohirvenjuuri, ålandsrot - Inula helenium Asterikasvit – Asteraceae Monivuotinen ruho; 80-150 cm; lehdet isoja, herttamaisia – soikeita; kukinto huiskilomainen mykeröstö; mykeröt 6-8 cm levetä, keltaisia. Kukinta VIII-IX. Alkuperäinen ilmeisesti Kaakkois-Euroopasta  Keski-Aasiaan. Ikivanha hyötykasvi, jota nykyään kotiutuneena lähes koko Euroopassa sekä monin paikoin Pohjois-Amerikassa ja Japanissa. Alun perin ilmeisesti rohdos, josta Lönnrot 1860 kirjoittaa: ”Juurta käytetään vatsan ja rinnan lääkkeeksi, erottaa lökää sulkutaudeissa ja korjaa vaimollisten puutetta. Siitä keitetyllä liemellä voidellaan lapsia ryydelmissä ja ihottumissa. Myös käärmeenpistoon kiitetään sitä hyväksi ihrassa keitettynä. Sääsket pakenevat sen savusta. Muutamat sekoittavat lehtejä tupakkaan ja sanovat terveelliseksi polttaa”. Nykyinen rohdoskäyttö: hengitystieinfektiot, yskä ja ruokahaluttomuus. Keittiökasvina on käytetty hirvenjuuren porkkanamaista juurakkoa, jossa on jopa 45  % painosta inuliini-nimistä sokeria (samaa kuin maa-artisokassa). Alun perin  viljely levisi luostarilaitoksen myötä, mutta Ruotsi-Suomessa viljelyä yritettiin myös edistää 1700-luvun hyödyn aikakaudella. Sitä on monin paikoin nimitetty Oolannin juureksi, mutta nimi ei tule Ahvenanmaasta vaan hirvenjuuren vanhasta nimestä alant, joka ruotsin kielessä on vääntynyt muotoon ålandsrot. Ei sovi ravinnoksi, koska juuren sisältämä antibioottisesti vaikuttava alantolatoni aiheuttaa suurina annoksina myrkytyksen.  Kasvatuspaikka: aurinkoinen, runsasravinteinen, tuore, syvämultainen; tulee esiin keväällä hyvin myöhään. .