IDÄNSINILILJA

Hyacinthaceae

 

Idänsinililja, rysk blåstjärna - Scilla siberica Hyasinttikasvit - Hyacinthaceae Monivuotinen kevätruoho; 15-25 cm; sipuli tummansinipunainen; lehdet tyviruusukkeena, pitkiä, 10-15 mm leveitä; kukinto 2-5-kukkainen terttu; kukat nuokkuvia, 2-3 cm leveitä, sinisiä, joskus valkoisia; hedelmä pallomainen kota. Kukinta IV-V. Harvojen metsien ja pensaikkojen sekä louhikoiden kasvi, alkuperäisenä  Etelä-Venäjältä Kaukasian ja Turkin kautta Syyriaan ulottuvalla alueella. Viljelty 1600-luvulta lähtien koristekasvina koko Keski- ja Länsi-Euroopassa, jonne monin paikoin kotiutunut; Suomessa ainakin 1800-luvulla, meilläkin usein puutarhakarkulainen. Sinililjan suvusta on viljelyssä useita muitakin lajeja, jotka eivät kuulune suomalaisiin perinnekasveihin. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – varjoinen, tuore, keskiravinteinen; menestyy puiden ja pensaiden latvusten alla, perennaistutuksissa sekä sellaisilla nurmikoilla, jotka leikataan vasta idänsinililjan lehtien kuihduttua; lisääntyy sekä siemenistä että sivusipuleista.