Herttonomin päiväkirjasta

Eletään vuotta 1935

Ensin oli pellolla autiota ja tyhjää. Helsingin kaupunginvaltuusto osoitti paikan siirtolapuutarhalle meren ja metsän ääreen Herttoniemeen. Syntyi 182 palstan, majojen maksimikoko tulisi olemaan 24 neliömetriä – kaikki mökkipaikat merkittiin jo paljon ennen määräaikaa. Herttoniemen siirtolapuutarhaa alettiin rakentaa.
Elanto perusti kesämyymälän pääportin edustalle. Alueelle saatiin sähköverkosto, juomavesikaivo, yleisöpuhelin, venelaituri ja postinkanto.

Vuosi 1936

Rakentamatta enää kolme majaa. Kotimaisia ja ulkonaisia retkikuntia vieraili Herttoniemessä - puutarhasta tuli nähtävyys. Radioreportterikin kävi tekemässä ohjelman.
Suotuisa kesä antoi hyvän sadon.

Vuosi 1940

Riveistä menivät ensimmäiset kaksi sodassa kaatunutta. Maaliskuussa välirauha. Pulaa kaikesta, siemenistäkin.
Oli huhtikuun viidestoista ja lunta vielä maassa kun äitini kävi katsomassa tätä Sinivuokkopolun palstaa ja teki heti kaupat, Ester Pelkonen kertoo.
Ester Peltonen ja hänen sisarensa Helvi Kivistö ovat herttonomeja eli Herttoniemen siirtolapuutarhalaisia siis jo neljän vuosikymmenen ajalta.
Oli ollut kova talvi. Siihen aikaan piti viljellä ruokaa elääkseen, puute kun oli.

Vuosi 1941

Pitkä, ankara kuivuus. Jatkosota sotki kesän valmiit suunnitelmat. Siirtolapuutarhassa kuhisi kaneja, porsaita ja lampaita.

Vuosi 1946

Kasvien ruiskutuksia ja väkilannoitusta lisättiin entisestään, mutta kasvitaudit lisääntyivät samaa tahtia. Karjaa oli ennätysmäärä. Haikeina odotettiin kotieläintenpitokieltoa ja lasten talkoopaimenvuorojen lopettamista, joka tiedettiin tulevan seuraavana vuonna.

1950-luku

"Havaittavissa väsymyksen merkkejä". Muu paitsi urheilutoiminta tuntui olevan lamassa. Ennen niin suosittu saunakin seisoi yhä useammin kylmänä.

Vuosi 1972

Intiaanikesä. Metrotyömaa kolisteli siirtolapuutarhan vieressä. Osanotto kokousiin kasvoi, tunnuttiin pääsevän irti 50- ja 60-lukujen nihkeydestä.

1980-luku

Punaiset junat sahaavat vieressä eestaas, pääsee metrolla mökille, jos pääsee. Palstalaiset puhuvat yhä enemmän luonnonmukaisesta viljelystä. Riihellä, siirtolapuutarhan kerhohuoneella on käynyt ilkeä, tyhmä ja tietämätön varas, joka vei korvaamattomat vuosien varrella kertyneet palkinnot ja lahjat. Kesäelanto lakkautettiin herttonomien suureksi suruksi, kauppa on nyt entistä kauempana.

Vuosi 1984

Kun mieheni kuoli kymmenen vuotta sitten, muutimme takaisin äitini mökkiin Sinivuokkopolulle. Nyt viljelemme juurikasveja, mansikkaa ja vadelmia. Ester Pelkonen kuvaa. Ei sitä näin vanhana jaksa ottaa osaa mihinkään yhteistoimintoihin. Toukokuussa tänne tullaa ja kaupungissa käydään vain asioilla. Helvi Kivistö sanoo ja valittaa sitä, että kulkuyhteydet ovat huonontuneet niin paljon metron tultua. Vanhuksen on nyt hankalampi päästä pikku mökilleen. Elannon loppuminen puutarhan kulmalta harmittaa sekin. Mutta posti kulkee, tulee portaille asti. Pienessä majassaan sisaruksilla on puhelin, televisio ja pieni jääkaappi. Mitä muuta ihminen kaipaa.

 

---

 Lähde: Iltasanomat  16.7. 1984